Pregnancy Struggles

Tämä raskaus on ollut kaikkea muuta kuin aikaisemmat. Tuntuu, että nyt saan maksaa korkoineen takaisin kaiken sen vaikeuden, joka edellisissä raskauksissa jäi kokematta hahaha!! Aamupahoinvointi ja väsymys olivat alkuraskaudessa ihan omaa luokkaansa. Tuntui, että vain nukuin ensimmäiset 3 kuukautta. Silloin odotin kuin kuuta nousevaa, että puoliväliraskaus koittaisi ja pääsisin takaisin normaaliin olotilaan. Enpä olisi uskonut, että siitä ne vaikeudet vasta sitten alkavatkin..

Liitoskivut

Samoihin aikoihin kun pahoinvointi ja väsymys väistyivät n. viikolla 12, alkoivat koko ajan pahenevat häpyliitoskivut. Kahdessa aikaisemmassa raskaudessa vältyin niiltä aivan kokonaan, en edes tiennyt aiemmin mitä häpyliitoskivut tarkoittaa.

Lantion etuseinämää pitää yhdessä häpyluuliitos, jonka löystyminen alkaa ensimmäisen raskauspuoliskon aikana johtuen todennäköisesti hormonaalisista muutoksista, pääosin munasarjojen erittämästä relaksiinista. Tavallisia oireita ovat kipu häpyliitoksen alueella, alavatsalla, alaselässä, reisissä ja/tai nivustaipeissa. Häpyliitoksen liiallinen liikkuvuus voi olla niin kivulias, että pystyasento ja kävely eivät onnistu raskauden viimeisillä viikoilla. Tyypillistä on ns. ankkakäynti kivun ja lonkkien muuttuneen asennon vuoksi.

Itselläni tuo kipu on rajoittanut liikkumista n.70%. Kaikista pahimmillaan kipu on liikkumaan lähdössä, kenkiä pukiessa ja makuuasennossa kylkeä kääntäessä. Kipu on viiltävää, melkein lamaannuttavaa. Berat joutuu auttamaan minut ylös ja pukemaan kengät minulle jalkaan, aina kun vain on paikalla. En koskaan olisi voinut uskoa, että tämmöinen kipu on normaalia raskausaikana. Varsinaista hoitokeinoa häpyliitoskipuun ei ole, mutta siinä kohtaa kun lantion kivuista kärsivä synnyttäjä ei pysty liikkumaan ilman apuvälineitä, on lähete äitiyspolille paikallaan. Vaikka sinne tieni jo veikin, tosin aivan eri syystä…

Isthmocele

Jos olet seurannut minua pidempään, muistat varmaan kun minulla diagnosoitiin isthmocele, eli ns arpipuutos/-tasku kohdussa n. kaksi vuotta viimeisen sektion jälkeen. Sen oireisiin kuului

– vaihtelevat alavatsakivut

– tiputtelu

– pitkittyneet kuukautiset (pahimmillaan 11 päivää)

sekä myöhemmässä vaiheessa

– sekundaarinen lapsettomuus

– kohdunulkoinen raskaus ja hyvin varhaiset keskenmenot

Diagnoosista meni n. 5 kk, kunnes pääsin kohdunkorjausleikkaukseen.

Rakenneultrassa viikolla 19 todettin isthmocelen kuitenkin uusiutuneen. Mikä ihme, että olin edes raskautunut!! Isthmocele on siis ikään kuin tasku kohdussa, ja tuon taskun seinä on ihan paperin ohut. Istukka on asettunut kohdun eteen, arpitaskun päälle. Etinen istukka voi olla ihan tavallisessa raskaudessakin, mutta n. 90% raskauksissa istukka nousee korkeammalle ennen rv 30. Silloin kun istukka pysyy etisenä raskauden loppuun saakka, syynä voi olla istukan kuroutuminen kohdun seinään, pahimmassa tapauksessa sen ulkopuolelle. Tämä aiheuttaa suuren repeämis- ja vuotoriskin ja vaatii aina aktiivista seurantaa äitiyspolilla. Riskitekijöitä tähän ovat

– yli 35 v ikä

– aikaisempi sektiosynnytys

– kohdun seudun muut operaatiot

– tupakointi

Omalla kohdallani istukka on jäänyt etiseksi. Kaksi viikkoa sitten kipuni voimistuivat niin, että jouduin lähtemään Naistenklinikalle, jonne sitten jäinkin… Ultrassa diagnosoitiin fenetraatio, eli ulkonema kohdussa juuri istukan kohdilla. Tästä seurasi täyslepo ja kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään ennenaikaisen synnytysuhan vuoksi..